Kaikki alkoi siis pellavasta. Perheen käsityöihme halusi päästä tekemään kransseja itse kasvatetusta pellavasta. Anoppilan aitasta löytyi vanha aivinakieppi, josta nousi halu kokeilla miten se heleänä kukkiva kasvi oikeasti päätyy meidänkin saunanlauteille. Eniten kai kiinnosti, että miten se tehtiin silloin ennen.
Keväällä kylvettin siis koeala pellavaa kaurapellon kupeeseen ja syksyllä rakennettiin samalle kaurapellolle pätkä riukuaitaa, jonka päälle pellava nyhdettiin ja niputettiin kuivamaan. Sitä ihmettä kävivät päivittelemässä, milloin appivanhemmat, milloin naapurin isännät pärryttivät rakkoreillaan ja mopedeillaan katsomaan: mikäs ihme on kun keskelle peltoa riukuaitaa vääntävät, jotain kaupunkilaisten humputuksia...pyh?!
Tämä on tapahtunut siis puolitoista vuotta sitten. Nyt ajattelin varovasti raottaa ovea tervanpolton (-juonnin?) ja neulakintaiden maailmaan kaurapellon laidalla. Ihan varovasti vaan ensin, askel kerrallaan... Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti